Turkki

Lyhytkarvaiseen brittiläiseen verrattuna, pitkäkarvaisen brittiläisen turkki vaatii jonkin verran enemmän aikaa ja vaivaa. Siihen täytyy varautua jo kissaa hankkiessa. Todennäköisesti kasvattaja on aloittanut kissan totuttamisen turkinhoitoon ja pesuun jo pentuna.

Varsinkin karvanlähtöaikaan takkuja tulee helposti. Oman kokemuksen mukaan turkki on hankalin kissan vaihtaessa pentuturkista aikuiseen turkkiin. Turkki kannattaa harjata päivittäin, jotta takkuja ei syntyisi. Näin kissa myös tottuu käsittelyyn ja harjaaminen on helpompaa ja nopeampaa sekä kissalle että omistajalle. Harjaamisen/kampaamisen yhteydessä käydään erityisesti läpi paikat, joihin takkuja syntyy helpommin, kuten kainalot ja pylly. Turkki harjataan ihoon saakka ja tämän lisäksi kissa kannattaa käydä läpi käsin päivittäin, niin että alkavat takut huomataan varhaisessa vaiheessa. Usein takut saa avattua helpommin käsin kuin kammalla/harjalla.

Puhdas turkki pysyy takuttomana ja helppohoitoisena pidempään. Sen vuoksi kissa kannattaa pestä 1-3 kk välein riippuen turkinlaadusta, vaikka kissa ei näyttelyissä kävisikään. Nuori kissa kannattaa pestä useammin, jotta kissa tottuu tähän. Ennen pesua kannattaa poistaa turkista takut, koska kastuessaan ne saattavat huopua ja selvittäminen on entistä vaikeampaa. Pesun tarkoituksena on poistaa turkista rasva ja lika. Myös irtokarvat ja roskat aiheuttavat takkuja. Pesun jälkeen kissa kuivataan kuivaksi hiustenkuivaajalla. Jos turkkiin jää kosteutta se voi lisätä takkujen syntymistä.

Välineitä:

Kampa - Greyhound kaksiosainen metallikampa jossa toisessa päässä harvat ja toisessa päässä tiheämmät piikit. Löytyy myös antistaattinen kampa

Karstaharja tai harja - pehmeä nupillinen karsta ei vahingoita kissan ihoa

Hiustenkuivaaja - eläimille tarkoitetut kuivaajat ovat yleensä kovaäänisiä ja tavallinen hiustenkuivaaja käy hyvin.

Kynsisakset

Pyyhe

Tassusakset - pyöreäpäiset sakset

Pesu

Ennen pesua leikataan kissan kynnet ja harjataan turkki. Kissan voi pestä esimerkiksi muovisessa vadissa tai lasten kylpyammeessa. Itse pesen kissan suihkukaapissa. Parasta olisi jos käytetty vesi pääsee valumaan pois niin että kissan ei tarvitse istua shampoovedessä. Kissa ei pidä liukastelemisesta ja sen vuoksi alle on hyvä laittaa pieni pyyhe tai esimerkiksi suihkumatto, jonka päällä sen on mukava olla.

Erityisesti kollikissojen hännät saattavat rasvoittua ja rasvanpoisto tehdään tarpeen mukaan ennen pesua. Rasvanpoistoaine hierotaan kuivaan turkkiin rasvoittuvalle alueelle ja annetaan vaikuttaa noin 10-15 minuuttia. Sen jälkeen lisätään hieman vettä ja tarvittaessa fairya ja vaahdotetaan. Lopuksi huuhdellaan huolellisesti. Yleisin rasvanpoistoon käytetty aine on Groomer's Goop, mutta myös tavallinen perusvoide esimerkiksi Aqualan L soveltuu tähän.

Kissa kastellaan joko suihkulla tai kaatamalla toisesta astiasta esimerkiksi kauhalla lämmintä vettä kissan päälle, korvia varoen, kunnes turkki on läpimärkä. Koska kissan ruumiinlämpö on ihmisen ruumiinlämpöä lämpimämpi, tulee ottaa huomioon veden oikea lämpötila, joka on ihmisen suihkuvettä hieman lämpimämpää. Pesutilanteessa kannattaa pysyä rauhallisena ja jutella kissalle rauhallisella äänellä.

Erilaisia pesuaineita on paljon ja niiden sopivuus riippuu paljon kunkin kissan turkinlaadusta. Usein pesuaineet ovat laimennettavia ja tarvittava määrä laimennetaan valmiiksi erilliseen pulloon, lämpimään veteen. Jos turkki on rasvainen tai näkyvästi likainen, käytän alkuun fairy-vesi laimennosta, jota seuraa perusteellinen huuhtelu. Rasvoittuvimpia alueita ovat korvantaustat ja häntä ja näille alueille fairy soveltuu hyvin. Seuraavaksi pesen kissan shampoolla ja lopuksi hoitoaineella. Varsinkin hoitoaineen määrän kanssa kannattaa olla tarkkana koska liika hoitoaine tekee helposti turkista liian raskaan. Tarvittaessa hoitoainetta voi laittaa vain takkuuntuvimpiin kohtiin ja näyttelypesussa jotkut jättävät hoitoaineen pois kokonaan. Mikäli pesuainetta jää turkkiin turkki voi tuntua tahmealta. Pesussa kaikista tärkeintä on siis huuhtelu ja sitä kannattaa jatkaa hetken vielä sen jälkeen kun turkki tuntuu puhtaalta.

Pesun jälkeen kissa kuivataan pyyhkeellä pyyhekuivaksi. Sen jälkeen turkin voi käydä vielä läpi kammalla ennen föönausta. Turkki föönataan täysin kuivaksi, juuresta latvaan, niin että kosteuutta ei jää. Tarvittaessa voi käyttää lämmintä ja kylmää ilmavirtaa vuorotellen. Näyttelypesussa turkin tulisi olla ilmava ja pöyheä eikä kihartuvia karvoja saisi jäädä vatsankaan alueelle. Näyttelypesu kannattaa tehdä tarpeeksi ajoissa ennen näyttelyä, jotta turkki ehtii asettua eikä olisi liian puhtaan tuntuinen. Tämä on kuitenkin yksilöllistä ja selviää vain kokeilemalla ja harjoittelemalla.

Vinkkejä ennen näyttelyä

Britin korvien muodon tulisi olla pyöreä ja siksi korvien päällä ei saisi olla tupsuja. Nämä voi nyppiä pois sormin. Samoin korvien välin pään päällä tulisi olla sileä eikä täällä saisi olla niin sanottuja tuplakorvia, eli tupsuja. Myös näitä karvoja voi nyppiä. Jos jalanpohjissa on pitkiä

karvoja nämä voi lyhentää tassusaksilla. Tämä helpottaa myös siivoamista kotona kun tassuihin ei jää niin paljon kissanhiekkaa.

Näyttelypesussa onnistuminen on hankalaa ja vaatii harjoittelua ja siinä minullakin on vielä paljon opittavaa. Arjessa turkinhoito voi kuitenkin olla mukavaa ja jopa rentouttavaa puuhastelua kissan kanssa.